”Siis mikä järki tuossa opiskelussa enää on?”

Viimeinen kurssi perusopinnoista on päässyt hyvin alkuun. No, pientä nihkeyttä on havaittavissa. Kuulen satunnaisesti näkemyksiä opiskelusta. Näkemysten laatu liikkuu laidasta laitaan. Kuten arvata saattaa, tekstini sävy tulee olemaan puolustava liittyen opiskeluun ja sen hyötyihin. Omalla kohdallani opiskelu ei todellakaan lopu tähän kurssiin, vaan tilaisuuden tullen alan täydentää seuraavaa kokonaisuutta. Saatan kirota tätä päätöstä.

Valottaakseni hieman omaa opiskeluani.. täydennän paria opintokokonaisuutta avoimen yliopiston kautta. Olen maisteriksi valmistuttuani opiskellut työn ohella, ja nyt äitiysloman ohessa. Syksyllä tarkoitus olisi palata työelämään, mutta jatkaa opintoja mahdollisuuksien mukaan. Kokonaisuudet joita yritän saada kasaan eivät ole ”huvin vuoksi” -juttuja, vaan ne linkittyvät vahvasti työelämään. Odotan kieltämättä sitä päivää kun voin opiskella huvin vuoksi.

Perinteinen ikuinen opiskelija -meno on lähes mahdotonta

Kuinka moni muistaa tällaisen: Henkilö X aloitti opiskelun yliopistossa esimerkiksi vuonna 1980. Hän käy näyttäytymässä ja pysyy yliopiston kirjoilla sekä hyödyntää opiskelija-alennuksia. Vuoteen 1992 hän on suorittanut muutamia kursseja, mutta matkaa valmistumiseen on edelleen enemmän edessä kuin takana. Jo minun opiskeluaikoina tällainen, oikeasti ”ikuinen opiskelija” -tyyli oli vaikeaa. Kela vaati tukia varten tiettyä etemistahtia. Esimerkiksi matkalipuista saatu opiskelija-alennus puolestaan vaatii jäljellä olevaa oikeutta opintotukeen.

En usko että sellaiset ikuiset opiskelijat joilla ei ole aikomustakaan valmistua ole täysin kuolleet sukupuuttoon. On täysin eri asia roikkua oppilaitoksessa kirjoilla tekemättä mitään, kuin opiskella esimerkiksi avoimen yliopiston puolella. Avoin yliopisto sekä avoin ammattikorkeakoulu ovat maksullisia, mutta vastineeksi saa mahdollisuuden suorittaa opintoja joustavampaan tahtiin esimerkiksi työn ohessa. Eli ihan pikkuisen eri asia kuin ”roikkuminen” ikuisena opiskeljana.

Niin monen lukemat kirjaston materiaalit joissa kahvin ja opiskelun yhteenkuuluvuus konkretisoituu…

Monella on ohessa työ

Mikäli opiskelu ei ole kokopäiväistä, moni tekee sitä työn, tai jonkin muun asian ohessa. Asia voi ollut äitiysloma kuten minulla, tai vaikkapa työharjoittelu. Itse päädyin nyt suorittamaan puuttuvia opintoja, koska en tiedä jaksanko opiskella samaan tahtiin palattuani työelämään. Tosin toisen kokonaisuuden täydentäminen jatkuu, eli itse asiassa joudun suorittamaan muutaman kurssin jossain välissä.

On myös hyvä muistaa jälleen, että avoimen yliopiston ja ammattikorkeakoulutn yms. opinnot ovat maksullisia. Hinta ei ole järkyttävä, mutta sen verran suuri että aika moni haluaa panostaa opintoihin. Osalla opinnot voivat todellakin olla hyvin vuoksi -asenteella tehtäviä, eli samaan tapaan kuin harrastus. Tätä voisi verrata työ- ja kansalaisopistojen kielikursseihin. Osa taas tarvitsee opintoja esimerkiksi ammatilliseen kehittymiseen. Omalla kohdallan kyse on työn vaatimista opinnoista.

Itsensä kehittäminen

Jos/kun jonain päivänä saan nämä pakolliset kokonaisuudet kokoon, en yhtään ihmettele jos löydän itseni esimerkiksi avoimen yliopiston kursseilta ihan muuten vain. Vaikka en ole suoraan tarvinnut käytännössä kaikkea mitä olen opiskellut, En koe minkään olleen turhaa. Olen oppinut omaksumaan monenlaista tietoa. Minkä koen erityisen tärkeäksi, on taitoa etsiä tietoa sekä arvioida sen luotettavuutta. Kokemus opiskelusta on auttanut löytämään itselleni optimaalisen tavan opiskella, ja toisaalta myös pitänyt yllä keskittymiskykyä.

Oli kurssin aihe mikä tahansa, jokaisesta suorituksesta jää muutakin käteen kuin arvosana. Jokaisen kurssin jälkeen ajattelen ja näen asiat hieman eri tavalla. Vaikeamman aiheen omaksuminen puolestaan herättää itsensä ylittämisen tunteen: Minä pystyin siihen sittenkin. Koen myös säännöllisen opiskelun pitävän yllä kiinnostusta ylipäänsä siihen mitä ympärillä tapahtuu, ja miten asiat toimivat. En tiedä enkä ymmärrä kaikkea, mutta kiinnostus sekä motivaatio saavat ottamaan asioista selvää.

Vaikka toisin uskoisi, hyvin menneen kurssin jälkeen en tunne itseäni fiksummaksi, päinvastoin. Jokainen omaksuttu informaatio ja taito herättävät tunteen siitä, miten vähän oikeastaan tiedän ja osaan. Jostain syystä tämä on hieno tunne. Toisaalta esimerkiksi romaanien lukeminen raskaamman tekstin vastapainona saa aivan uudenlaisen roolin. Niiden vaikutus on sama kuin aikoinaan televisiosarjoilla raskaan päivän päätteeksi. 

Tässä toinen pelastaja..

Järkevä ”harrastus”

Oli kyse sitten avoimen yliopiston, ammattikorkeakoulun tai vaikkea työväenopiston kurssista, näitä yhdistää uuden oppiminen. Kyseessä ei tarvitse olla akateeminen oppiaine, vaan esimerkiksi jokin konkreettinen taito tai vaikkapa lukupiiri. Yhdistävä tekijä on uuden oppiminen, eli kurssin aihe tai teema ei ole entuudestaan tuttu. Olen kuullut lukuisia tarinoita siitä, miten esimerkiksi vieraan kielen opiskelu tai vaikkapa soittoharrastus aloitetaan vaikkapa 50 ikävuoden kunniaksi.

Mikä tahansa uuden asian tai taidon oppimiseen suuntaava harrastus tekee hyvää. Tässä voin tukeutua esimerkiksi aivotutkimuksiin liittyen uuden motorisen taidon tai ylipäänsä uuden informaation käsittelyyn. Yksinkertaisimmillaan voisi todeta, että aivot tykkäävät haasteista. Vaikka opiskelu olisi siis enemmänkin harrastus vaikkapa työn ohessa, hyödyt ovat kokonaisvaltaisia. Tavoitteena ei tarvitse olla maisteritutkinto muusta pätevyydestä puhumattakaan, vaan kiinnostus oppia uutta ja kehittää itseään. Nim. Haluaisin selvittää kehittyisinkö matematiikassa.

Ei yläikärajaa

Tänä päivänä opiskelulle ei ole yläikärajaa. Kuka tahansa voi riittävillä taidoilla päästä kokopäiväopiskelijaksi yliopistoon tai ammattikorkeakouluun. Teologisessa tiedekunnassa ikähaarukka taisi vaihdella 18-64 ikävuoden välillä. Jokainen sopi joukkoon. Toki kokopäiväopiskelu vaatii optimaalisen elämäntilanteen ja talouden tulee olla turvattua. Kyse ei ole muotivillityksestä, vaan mahdollisuudesta.

Valitettavasti joskus myös pakosta. Itselläni alan vaihtaminen olisi epilepsian vuoksi ollut edessä ennemmin tai myöhemmin, sillä suurella todennäköisyydellä olisin joutunut vuorotyöhön minkä välttämätistä neurologi vahvasti suositteli. Koronan myötä jouduin jälleen siirtymään hieman toisenlaisten tehtävien pariin, joita varten suoritan tarvittavia opintoja. Muistan jo amk-ajoilta, että opintoryhmässäni oli muutamia keski-ikäisiä opiskelijoita, jotka olivat myös joutuneet vaihtamaan alaa. Samoin teologisessa tiedekunnassa.

Mahdollisuus opiskella iästä riippumatta voi siis olla sekä mahdollisuus pysyä työelämässä ja kokeilla eri aloja. Toisaalta se voi olla mahdollisuus kehittää itseään. Todella monella aihealueella on myös mahdollista opiskella etänä, jolloin asuinpaikalla ei väliä ja työskentelyajat voi muokata omien aikataulujen mukaisiksi. Mikäli jokin aihe kiinnostaa mutta sen sisältöä on vaikea hahmottaa, eri opinahjojen sivustoilla on melko kattavat kuvaukset kurssien sisällöistä. Alan kirjallisuutta voi puolestaan selata konkreettisen kirjaston puolella tai etsiä tietoa verkosta.

Mitä uutta sinä haluaisit opiskella?